Nimi: Luciano
Kutsumanimi: Luciano, Luc
Laji/Rotu: koirasusi (1/2 faaraokoira, 1/4 sekarotuinen, 1/4 susi)
Ikä: 2
Sukupuoli: uros
Lauma: Carmis (Puolikuu)
Asema: tavan tallaaja

Ulkonäöllisesti Luciano on mielenkiintoinen sekoitus kumpaakin vanhempaansa. Se on ruumiinrakenteeltaan hyvin suurikokoinen ja varsin massava tapaus, mutta muistuttaa silti varsin paljon faaraokoiraa mm. isältä perittyine suurine korvineen ja pitkine raajoineen. Toisaalta uroksen pää ja kuono (ja leuat) ovat liian raskastekoisia faaraokoiralle, ja se on myös sellaista paljon lihaksikkaampi.
Toisaalta Luc on siis varsin nopea ja kestävä, toisaalta se on myös suhteellisen voimakas. Täydellinen yhdistelmä lahkolaisjahtiin, siis.

Lucianon turkki on lyhyehköä ja pitenee vain hieman hännässä, vatsan alla yms, eikä ole kovinkaan paksua, pitäen sen kuitenkin suhteellisen lämpimänä (pohjavilla on kyllä kesäturkissa varsin olematonta). Pääväriltään se on mielenkiintoisesti hieman toffeeta tai hunajaa muistuttavan harmaankellertävä. Koska turkin karvat ovat kuitenkin selkeästi kaksivärisiä, tyvestä tummempia ja kärjestä vaaleita, värisävy vaihtelee myös jonkin verran uroksen liikkeiden ja valaistuksen mukaan.
Tummempaa väriä löytyy sen vatsan alta aina kaulaan asti, vasemman etujalan varpaista, vasemmasta korvasta, kuten myös pitkän ja kapean hännän kärjestä, vaaleampaa puolestaan vain oikeasta takajalasta ja molempien silmien kohdilla olevista läiskistä.

Koiraeläimen kuono ja huulet ovat punertavan vaaleanruskeat, samoin faaraokoiramaisten, suurina lärpättävien korvien sisäpuolet. Sen silmät ovat haalean harmaat, ja näyttävät toisinaan valaistuksesta johtuen sinertäviltä. (10)
Puolikuumerkki löytyy Lucianon kaulalta, juuri kurkun kohdalta, eikä sitä välttämättä nopealla silmäyksellä huomaakaan. Se on myös perinyt isältään taipumuksen punastumiseen, eli esim. ollessaan hämillään sen korvat ja kuonon tienoo lehahtavat punertaviksi.

Luciano ei ole ulkoapäin katsottuna hillityin persoonallisuus, eikä yleensä epäröi näyttää tunteitaan tai sanoa mieleensä juolahtaneita asioita suoraan. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, eikä se ole mikään suurisuinen tyhjäpää, vaan pyrkii luonnostaan järkeistämään melkein kaiken keksimällä asioille erilaisia selityksiä. Se osaa ajatella hyvinkin loogisesti syvillä tasoilla ja osuu joskus oikeaankin keksimillään syillä, mutta harmillisen usein sen omasta mielestä erityisen nerokkaat oletukset ovat aivan väärin. Ajattelutavallaan Luciano tulee myös jakaneeksi maailmansa ikään kuin erilaisiin lokeroihin, mikä toisaalta rajoittaa sen maailmankuvaa ja toimintaa, toisaalta taas parantaa ajattelunopeutta ja kykyä muistaa erilaisia asioita.
Nopeasta ajattelusta ei kyllä ole aina suurempaa iloa, jos puolet pitkistäkin ajatusketjuista koostuvat lähinnä ylivilkkaan mielikuvituksen sepittämistä ideoista. Tämän vuoksi uroksen puheiden perusajatusta voi olla vaikea ymmärtää, jos se innostuksissaan unohtaa keskittyä ja jää höpisemään vain omia teorioitaan ja loputtomia kysymyksiään. Koska se vielä saattaa muuttaa mielipidettään lennosta aivan eri suuntaan saadessaan jonkin erityisen hyvän vastauksen, sen kanssa kommunikoiminen voi muodostua joskus todella hämmentäväksi. Höpinöitä kuunnellessa on myös helppo unohtaa Lucianon alati mahdollisuuksia laskeskeleva, ovela mieli ja antautua kevyen olemuksen luoman, turvallisen harhakuvitelman valtaan.

Ulkomaailmasta kiinnostuneen luonteensa vuoksi koirasuden minäkäsitys on vahva, mutta se pitää asiansa mielummin omana tietonaan. Koska se on jo mielestään käsitellyt ja lokeroinut itsensä riittävän hyvin, se tuppaa vastaamaan itseään koskeviin kysymyksiin jokseenkin kaavamaisesti, vaikka suhteuttaakin asioita yleensä omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa verraten. Sillä on myös taipumus johdatella kaikki itseensä liittyvät kysymykset mahdollisimman pian johonkin muuhun aiheeseen.
Se ei suoranaisesti paisuttele omia ominaisuuksiaan, mutta luottaa kuitenkin itseensä ja taitoihinsa niin paljon, että ei osaa pelätä häviämistä tai pitää sitä mitenkään huonona vaihtoehtona, vaan uskoo selviävänsä lopulta aina jollakin tapaa. Alakynteen jäädessäänkin se jotenkin tuntuu säilyttävän kuvan omasta täydellisyydestään, eikä siksi lannistu aivan helpolla.

Tuttuihin ja tuntemattomiinkin Luciano suhtautuu yleensä kohteliaan ilahtuneesti, jääden helposti keskustelemaan ja kyselemään asioita ihan vain sattumanvaraisesta mielenkiinnosta. Se tuntuu keksivän kysymyksiä melkein aiheesta kuin aiheesta, vaikka toisinaan myös sortuukin vastaamaan niihin saman tien itse ja käy näin ääneen läpi jonkinlaista outoa monologia, jota seuraamalla voi tavoittaa aavistuksen sen päänsisäisestä ajatusmaailmasta. Toivoton suupaltti se ei silti ole, vaan osaa pitää kyllä suunsa kiinni tarvittaessa - ja saattaa muutenkin unohtua omiin ajatuksiinsa pitkäksikin aikaa.
Aggressiivisuus ei ole kovin kiinteä osa sen luonnetta, vaikka koirasusi ei varsinaisesti kaihdakaan tappeluita tai väkivaltaa. Hyvin harvoin se varsinaisesti haastaa itse riitaa, vaan tuntuu ennemminkin olemuksellaan ärsyttävän muut hyökkäämään kimppuunsa. On usein myös hyvin vaikea sanoa, ärsyttääkö se tahallaan vai ei, koska se piilottaa ajatuksensa helposti hilpeähkön olemuksensa taakse. Vaikka uros saattaa ilmaista myös kielteisiäkin tunteitaan varsin voimakkaasti, se harvemmin suuttuu oikeasti ja tuntuu siksi melkein loputtoman pitkäpinnaiselta. (20)

Luciano kiintyy nopeasti ja on luotettava niin kauan kuin kiintymyksen toinenkin osapuoli, mutta sen syvemmän luottamuksen saavuttaminen ei ole niinkään helppoa. Vaikka se ei suhtaudukaan vieraisiin kovinkaan varautuneesti, se pitää itsensä jollain tasolla etäisenä, eikä luota sokeasti kehenkään, vaikka kevyt käytös ja puheet toisin antaisivatkin olettaa. Tämän vuoksi esimerkiksi sen suhtautuminen vastakkaiseen sukupuoleen on paljon pinnallisempaa ja enemmänkin pelkkää leikittelyä. Uros sortuu kyllä helposti flirttailuun, mutta mitään kovin kestävää suhdetta se ei hae, ja jättäytyykin sen vuoksi ennemmin ulkopuoliseksi kuin paljastaa yhtään mitään itsestään pintaa syvemmältä.

Lahkolaisiin Luciano suhtautuu aivan kuten kehen tahansa muuhunkin viholliseen, paitsi että pyrkii selvemmin hyökkäämään näiden kimppuun ja tappaamaan tai ainakin vammauttamaan näitä parhaansa mukaan. Mitään erityisen palavaa vihaa lahkolaisia kohtaan se ei kuitenkaan tunne, mikä saattaakin ulkopuolisista saada sen käytöksen vaikuttamaan niiltä osin järjettömältä. Uros on vain kasvatettu pienestä pitäen hävittämään lahkolaisia, joten lahkolaisviha on iskostunut syvälle sen perusolemukseen, eikä se osaa edes kuvitella asian olevan toisin, vaikka millaisia selityksiä ja kyseenalaistuksia toiminnalleen keksisikin.

Perhe: Isä Aamuthetken Uljas Omeletti (Tucci), emä Vendetta, veli Lovrenc (Tucci). Paljon muuta sukua.
Menneisyys:
Syntynyt ja kasvanut Andriaanassa jee.

-

Pelaaja: Sykomori
Pelipaikka: Andriaana