Nimi: Ill-Ill [ill-ill], lahkoa: homesieni
Kutsumanimi: Ill-Ill, Illi [illi]
Laji/Rotu: koirasusi, noin 70% sutta
Ikä: n. ½ vuotta
Sukupuoli: uros
Lauma: Afuel (lahkolainen)
Asema: tavan tallaaja

Ill-Illin ulkonäköä tarkastellessa ensimmäiseksi pistää yleensä silmään sen epämääräinen värisävy, sikäli kun sen likakerroksen alta voi erottaa. Pohjaväriltään se on vaaleahkon harmaa, mutta ympäri sen turkkia on selvästi näkyvissä tummempia ja vaaleampia karvoja ja jotain oranssinruskean tapaistakin, ikään kuin se olisi jonkinlaisen huurteen (tai homeen) peitossa. Turkki on paikoin lyhyempää, paikoin hiukkasen pidempää, mutta pääsääntöisesti keskipitkää ja karkeahkoa. Uroksen kirsu on tumma, samoin suupielet ja silmänympäryksetkin, ja sen kieli on epämääräisen tummanläikikäs. Sen silmät ovat suuret ja haaleansiniset ja niiden pupillit yleensä tavattoman pienet, mikä tekee sen tuijottavasta katseesta varsin häiritsevän. Asiaa ei myöskään auta lainkaan se, että sen silmät osoittavat aavistuksen eri suuntiin.

Ruumiinmuodoltaan Ill-Ill on lähinnä aliravitun laiha vähäisen ruokamäärän vuoksi. Se on myös oudon epäsopusuhtainen etujalkojen jäädessä takajalkoja lyhyemmiksi ja käpälien ollessa jotenkin liian suuret ja turpeat laihanpuoleisiin kinttuihin verrattuna. Sen häntä on pitkä ja näyttää olevan varsin tunnoton ja veltto tyveä lukuunottamatta uroksen heilutellessa sitä läiskyen puolelta toiselle. Korvat ovat suurehkot ja näyttävät kääntyilevän tarvittaessa hieman outoihinkin kulmiin, tehden Illin elekielestä hitusen omituisempaa. (10)
Liikkuessaan koirasusi pitää päätään aina alhaalla ja pälyilee ylöspäin, kulkien oudosti kyyryssä jonkinlaista puoliryömimistä jalkojen huojuessa tarpeettoman paljon. Nopeasti liikkuessa se kompastelee myös usein omiin jalkoihinsa, ja sen takajalat horjuvat tavallistakin enemmän.

Jos Ill-Ill ulkonäöltään onkin kohtalaisen luotaantyöntävä, ei sen luonne tee siitä ainakaan yhtään toivottavampaa juttuseuraa. Se ei osaa juuri puhua lahkokieltä jäljittelevän epämääräisen ölinän lisäksi, joko se ei vain ole oppinut älyämään sanoilla olevan jotain väliä, tai ei edes pysty lausumaan niitä saati muodostamaan edes mielessään kovinkaan moninaisia lauseita. On myös epäselvää, minkä verran se edes ymmärtää puhetta, koska se ei osaa vastailla kovinkaan kummoisesti. Lahkokieleen se reagoi hieman paremmin, mutta jää silti hieman hämäräksi, miten paljon se pystyy lopulta ymmärtämään. Sille esitettyihin kysymyksiin se saattaa jopa yrittää ölistä jotain vastaukseksi, mutta siitä ei voi päätellä juuri mitään, koska se ölisee paljon muutenkin, myös itsekseen.
On vaikea sanoa, johtuuko Ill-Illin yleinen älyllinen vajaus kokonaan hengenlahjojen vähyydestä, tai kuinka paljon vaikutusta pentuajan huonolla kasvatuksella on siihen ollut, ja onko se lainkaan kehityskelpoinen. Joka tapauksessa se saattaa jopa muistaa asioita ja henkilöitä, joihin se on törmännyt aikaisemmin, vaikka yleisimmin se tuntuu elelevän täysin omissa ympyröissään ja omaavan tuskin lainkaan mitään suuremmaksi älykkyydeksi määriteltävää.

Vähäisten sosiaalisten kontaktien vuoksi se ei oikein tiedä, miten suhtautua vieraisiin: isältään opitun mallin mukaan se yleensä pyrkii piiloutumaan tai yrittää pötkiä pakoon. Sillä ei kuitenkaan ole mitään erityistä syytä näin toimimiseen, joten sen unohtaessaan se saattaa yhtä hyvin jäädä tuijottelemaan tai väijymään tai tehdä jotain muuta epämääräistä.
Vaaleaturkkisista koiraeläimistä se pitää selvästi enemmän kuin tummaturkkisista tai muunvärisistä, kenties vaalea väri muistuttaa sen sisaresta, Enehrasta. Kaikki muukin tuttu on muutenkin enemmän koirasuden mieleen kuin uudet ja oudot asiat, joita ponnahtelee äkillisesti sen eteen. Vajavaisten hengenlahjojensa vuoksi Ill-Ill myös ilmaisee ajatuksensa, tunteensa ja mielialansa suoraan. Jos se ei pidä jostakin, se murisee ja saattaa hyökätä asian/olion kimppuun (paha = vihollinen), jos se pitää jostakin, se yleensä ääntelee outoa vikisevää hihittelyä ja voi nuolla sitä tai puraista hieman ikään kuin maistiaisiksi (hyvä = ruokaa). Iloissaan se myös ölisee kimeämmin ja enemmän ja heiluttelee häntäänsä, mutta koska sen elekieli on muutoin varsin sekavaa, ei aina ole helppoa päätellä, onko se innostunut tai vaikka ärtynyt.

Liikkuminen on Ill-Illille jokseensa erilainen elämän aspekti kuin tervejärkisille lajitovereilleen. Sillä on vaikeuksia kävellä suoraan ja välillä myös pysyä pystyssä, joten useimmiten se liikkuu puoliksi ryömimällä, välillä suorastaan kierimällä. Kehnon motoriikan ansiosta sen taistelutaidotkin ovat aika olemattomat, saalistaminen on lähinnä säälittävää katsottavaa, kun yleensä kaikki vähänkään hereilläoleva elävä juoksee kyllä karkuun ilman ongelmia. Jos joku tai jokin kuitenkin käyttäytyy uhkaavasti Illiä kohtaan, eikä se pääse pakoon, se pyrkii kyllä puolustamaan itseään raivoisasti. Vaikka se on laiha ja epäsopusuhtainen, on sen leuoissa kuitenkin yllättävän paljon puruvoimaa, ja iskiessään johonkin kiinni se ei helpolla päästä irti.
Koska uroksesta on todella hauskaa kieriä ties missä liassa, on sen turkki on useimmiten sen jäljiltä tyylikkään naamiovärin peitossa: koska siitä on myös erittäin jännittävää jähmettyä välillä paikalleen jonkin väijymiseksi tai muuten vain, on se todella hyvä pysymään piilossa. (20) Ilman yllätysmomentin tehokasta käyttöä se tuskin saisikaan mitään elävää saalikseen.

Herraan tai lahkoon uroksella ei ole mitään suhdetta, se ei oikein edes tajua kuuluvansa johonkin lahkon kaltaiseen tai mitä merkitystä sillä ehkä on, vaikka ilmeisesti tajuaa sentään lahkokielen eroavan jotenkin muusta puhumisesta. Toisaalta kohtalaisen vajaana sillä ei ole mitään käyttöä Herrallekaan, joten ei liene mikään ihme, ettei se suuremmin tunne tarvetta uhrailla jotakin tai muuta vastaavaa.

Perhe: Emä Phoenix, isä tämän veli Näkki. Sisarukset Ena/Enehra, Khírenzhet/Kreyoser, Nimro/Nayrem ja Ajattara/Keelesteera. Kuuluu Suursukuun eli paljon muitakin sukulaisia ympäri saarta.
Menneisyys:
Ill-Ill syntyi Andriaanassa sisarusten Phoenixin ja Näkin omituisesta suhteesta, johon ei liittynyt ainakaan mitään mystistä rakkaustarinaa. Sokea, jokseenkin sairalloinen ja muutenkin heikko Phoenix ei kuitenkaan pystynyt elättämään pentuettaan kovinkaan kummoisesti, vaan kuoli suhteellisen pian näiden syntymän jälkeen. Omalaatuisen isänsä huomiin päätyminen ei puolestaan ollut mikään iloinen tapahtuma, sillä ties missä mutalätäköissä puljaava, täysin antisosiaalinen Näkki taas ei juurikaan huolehtinut jälkikasvustaan, se ei joko välittänyt tai ei vain tajunnut (tai molempia). Osa pennuista kuolikin joko hukkumalla tai ehkä jonkin petoeläimen saaliina, selvinneitä Näkki ei edes nimennyt, kunhan kutsui jollakin toisistaan erottavalla nimityksellä.
Ill-Ill roikuskeli isänsä perässä yllättävän sitkeästi niin pitkään kuin voi, kunnes lopulta eksyi tai vain unohtui jonnekin. Juurikaan kiinnittämättä asiaan huomiota se jatkoi oppimaansa elämäntapaa lätäköissä lillien, vältellen muita koiraeläimiä ja puutteellisten saalistustaitojensa vuoksi syöden kaikkea, mitä kiinni sai, siis lähinnä (kuolleita) kaloja, hyönteisiä ja epäonnisia pieniä jyrsijöitä. (6)

Pelaaja: Sykomori
Pelipaikka: Andriaana