Nimi: Ambra (Vendetta)
Kutsumanimi: Vendetta, Ven
Laji/Rotu: Koirasusi
Ikä: 4
Sukupuoli: naaras
Lauma: Carmis (Puolikuu)
Asema: Tavan tallaaja

Hyvin suurikokoinen Ambra on selkeästi tullut isäänsä niin värityksensä, kokonsa kuin luonteensakin puolesta - ehtaa puolikuuta päästä varpaisiin, siis. Naaraan turkki on lyhyehköä, tiivistä ja pääväriltään kauniin tummanruskeaa, kellanvaaleaa ulottuu kuonon päältä vatsaan asti. Jäntevä häntä on musta, kuten pitkäkyntiset käpälät ja korvatkin. Korvan sisukset ovat punaruskeat, ja kuono vaaleanruskea. Ambran otsassa erottuu hyvin selvästi klaanitunnus eli musta puolikuusymboli, jota ei voi olla huomaamatta. Oikea silmä on kirkkaanpunainen ja vasen vaalean sininen, mikä onkin varsin mielenkiintoinen väriyhdistelmä. Oikean silmän yli kulkee kaksi punaista arpea, jotka muodostavat yhdessä lähes v:n muotoisen kuvion (ks. menneisyys).

Kaulassaan Ambra kantaa nahkaista vyötä, jossa olevaan lenkkiin on helppo ripustaa naaraan aseistus, eli valtava, kulunut ja lommoteräinen lihakirves. Kovin harva on riittävän vahva tai suurikokoinen tuon hirvittävän aseen käyttämiseen - tai edes nostamiseen. Vendetta itse tietenkin jaksaa kantaa asettaan vallan mainiosti ja käyttääkin sitä hyvin(pitkällisen harjoittelun jälkeen). (10) Ase on kuitenkin painonsa ja kokonsa vuoksi kömpelö, eikä siitä ole paljoa hyötyä nopeita ja ketteriä vastustajia vastaan.

Jos suuri koko ja mukana kulkeva aseistus yhdistettynä otsan puolikuumerkkiin ei riitä varoittamaan lahkolaisia, Ven antaa mielellään oppitunteja klaaninsa suhtautumisesta lahkolaisiin.

Kovin leppoisaksi Ambraa ei ainakaan voi ulkoista olemusta ja käyttäytymistä katsoen sanoa, eikä tuo arvio osu täysin pieleen jos todelliseen luonteeseen pureutuu. Verikostoksi hyvästä syystä itsensä nimennyt narttu on kyllä omistanut elämänsä kostamiseen eli lahkolaisten tappamiseen, ja vieläpä varsin intohimoisesti. Erityisesti tietyt kaksi lahkolaista, Ister [Lara] ja Golube [Lara], ovat ansainneet Venin rikkumattoman huomion, kiitos vain erään naaraan pentuaikana sattuneen... tapahtuman (ks. menneisyys).

Vaikka kosto siis täyttääkin neidin ajatukset ja määrää käyttäytymisen, ei suinkaan saa olettaa Vendettaa pelkäksi hulluksi psykomurhaajaksi vailla muita puolia, ehei. Koirasusi ei ole kovin yksioikoinen persoona, toisin kuin ehkä yksipuolisesta, lahkolaisvastaisesta filosofiasta kuvittelisi. Narttu on sen sijaan hyvinkin älykäs - ja kykenee ainakin helposti taktikoimaan itsensä voitolle, kun siihen on mahdollisuuksia. Se osaa myös vaistota tarkasti pienistäkin asioista, millaisen henkilön kanssa on tekemisissä ja vetää nopeaan omat päätelmänsä toisen motiiveista. Tarkkanäköisyys onkin huomattava etu toisten lajitoverien kanssakäymisen kannalta. Huumorintajua Ambralla on kyllä, mutta sen ilmenenminen saattaa olla ajoittain hieman erilaista kuin useimmilla muilla, mistä voinee syyttää lähinnä nartun ihannoivaa suhtautumista isäänsä (Rubukseen >ks. Rubuksen tiedot, jos menee ohi). Seurallisuutta koira osoittaa kuitenkin vain melko satunnaisesti ja käyttäytyy mieleellään kovin äkkipikaisesti ja ennalta-arvaamattomasti. Harkittu käytös on nimittäin nuoren koiran mielestä tylsää, vaikka sen älykäs tämä onkin, että ymmärtää sen olevan varsin huono suhtautumistapa. Ven siis näin ollen käyttytyy hyvin, jos tahtoo - ja yleensä ei tahdo.

Yleisestiottaen Ambra on kuitenkin täysin tuntemattomille edes aluksi kohtelias, jos ei satu olemaan liian kyllästynyt. Etenkin koirasuden tahallinen ärsyttäminen, sekä hyvin hermoille käyvä optimismi, joka on valittu huolella mahdollisimman rasittavaksi, saavat kyllä hieman vakavamielisemmän otuksen kiristelemään hampaitaan harmista. Ärsyttämistaipumuksestakin lienee aiheellista syyttää lähinnä isäpappaa eli Rubusta, jota Ven tosiaankin pitää jonkinlaisena esikuvanaan. Toisten ärsyttäminen tuntuu saavan Ambran kylläkin aina hyvälle tuulelle, mikä on ehkä kuitenkin parempi kuin huonotuulisuus.

Naaras on varsin pitkäpinannainen, eikä ärsyynny itse juuri mistään, kunhan pikemminkin käyttää mahdollisia ärsytys- tai loukkausyrityksiä hyväksi syyksi vastata samalla mitalla tai ihan vain piestäkseen vastapuoleen hieman kunnioitusta. Kuitenkin lopulta suuttuessaan Ven onkin sitten hieman vaikeampi pala purtavaksi. Suuren ruumiinsa ansiosta sillä on voimaa puolustaa itseään ja nujertaa vihollisensa, ja vaikka nopeutta jääkin hieman uupumaan, kyllä pitkälle kehitetty ketteryys sen korvaa. Narttu osaa lisäksi käytellä lihakirvestään sangen tehokkaasti, mikä on varsin ongelmallista, ellei vastustaja liiku nopeasti. (20) Toisinaan koira myös leikittelee uhreillaan eikä käytä kirvestään kuin 'viimeiseen silaukseen'.
Toisin kuin useat muut puolikuut Ven ei kuitenkaan mielellään puolikasvoita lahkolaisia, eikä jätä näitä kitumaan, vaan pyrkii mielummin eliminoimaan nämä ensitapaamisella ja armotta. Tapettuaan jonkun se yleensä vielä leikkaa pään irti ruumiista merkiksi siitä, kuka tappaja on ollut. Ja kuten on realistista olettaa, pään katkominen ei yleensä onnistu yhdellä vaan siihen vaaditaan noin kolme hyvin voimakasta iskua tutulla lihakirveellä. Jälki on rumaa, mutta tehokasta.

Perhe: Äiti on albiino sekopää Eqwijihharnalyotha eli Harha, isä Rubus, Puolikuun klaania. Sisaruksia ovat Rhomekhorma, Caneh, Rave (kuollut), Rhiannon ja Riordan
Menneisyys:
Ambra syntyi sisarustensa kera Befalasin havumetsässä, jossa elelikin alkuun Puolikuuisänsä ja hiukan psykoottisen äitinsä, Harhan, kanssa. Eräänä ikävänä päivänä pieni pentu päätti lähteä kuitenkin hiukan seikkailemaan, ja eksyi aivan metsän reunaan. Siellä sen huomasi Golube [Laran], joka tunnisti helposti pikkuisen puolikuulaiseksi otsassa komeilevasta merkistä. Lunastaja aikoikin parhaillaan uhrata naaraan Herralleen vähentääkseen lahkonvastustajien määrää, ennen kuin se pääsisi kasvamaan ongelmaksi. Karannutta tytärtään etsimään lähtenyt Rubus ja Ambran vanhempi serkku Fitz ehtivät kuitenkin paikalle ajoissa ja pilasivat suunnitelman. Narttu selvisikin suhteellisen vähin vaurioin, muistonaan vain kaksi arpea toisen silmänsä yli. Rubus kuitenkin ajatui varsin ikävään tappeluun Goluben kanssa, jonka tuoksinassa Lunastaja iski sirpillään uroksen silmät puhki. Lopulta Rubus kuitenkin ajoi lahkolaisen pakosalle, Fitzin pitäessä Ambran poissa tieltä. Ongelmat eivät kuitenkaan siihen loppuneet.

Kolmikon palattua pesälle siellä odottikin varsin ikävä näky, nimittäin Ister [Laran] oli sattunut paikalle ja tappanut äitimuori Harhan ja velipoika Raven hengiltä keihäällään. (10) Ister livisti paikalta nopeasti, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Äitinsä kuolemasta ja isänsä sokeutumisesta järkyttynyt ja suuttunut Ambra vannoi mielessään kostoa sekä Isterille että Golubelle ja päätti tehdä molemmista selvää - kunhan kasvaisi. Myöhemmin sen lähdettyä pesästä omille teilleen, naaras vaihtoi nimensä Ambrasta Vendetaksi osoittaakseen omistautumistaan sukunsa kauan harjoittamalle tehtävälle, nimittäin lahkolaisten eliminoimiselle. Pentu myös etsiskeli kylästä mukaansa armollisen aseensa, lihakirveen. Ister ja Golubekin olivat käyttäneet molemmat aseita, ja koirasusi oli päättänyt maksaa samalla mitalla.
Hieman myöhemmin Ven kohtasi uudelleen Isterin ja todistikin tämän ja isänsä välistä taistelua, jonka Yelenha Verimerkki kuitenkin keskeytti. Naaras myös löysi serkkunsa Fitzin ruumiin, ja tunnisti tappajan hajusta ja keihään tekemistä haavoista Isteriksi, vakuuttuen entistä selkeämmin siitä, että lihavan lahkolaisen kohtalona olisi kuolla sen kirveen kautta.

Tappaessaan lahkolaisia vastustajiaan Ven ei välttämättä käytä kirvestä, mutta listittyään vastustajansa leikkelee näiden päät irti ikään kuin merkiksi siitä, kuka oli asialla.

Pelaaja: Sykomori
Pelipaikka: Andriaana